Kolumni: Kahden juhlan välissä
Juuri nyt elämme aikaa kahden juhlan välissä. Itsenäisyyspäivä oli ja joulu on tulossa. Elämme myös vuoden pimeintä aikaa. Korona-epidemia vaikuttaa lähes jokaisen elämään. Itsenäisyyspäivän Jumalanpalveluskin piti katsoa netin välityksellä. On erikoinen vuosi lopullaan.
Kaikesta huolimatta kävimme oman itsenäisyyspäivän perinteemme mukaisesti sytyttämässä kynttilät sodissa taistelleiden perheenjäsenten ja sukulaisten haudoilla. Kuuntelimme sen jälkeen Alfa-tv:stä Vetelin voitokkaan poikakuoron konsertin. Hieno konsertti.
Bosniasta Suomeen muuttanut ystävättäreni, Yhdysvalloissa asuva entinen alavieskalainen ja Sveitsissä asuva entinen utajärvinen lähettivät minulle itsenäisyyspäiväonnittelut.
Viestitin bosnialaislähtöiselle ystävättärelleni, että katsomme parhaillaan Alfalta Vetelin voitokkaan poikakuoron konserttia, kun he laulavat isänmaallisia lauluja.
Hetimiten ystävättäreni vastasi ja kysyi uteliaana, millainen on Suomen vetelin poikakuoro? No, näin voi käydä, kun on maahan muuttanut, eikä vielä tunne kaikkia paikkakuntia. Nauratti se väärinkäsitys, varsinkin kuin kuuntelimme Tapani Ruokasen haastattelua kirjailijasta, joka oli tutkinut väärin ymmärtämistä.
Illalla lukiessani Kalevaa hätkähdin vapaudenristin ritarikunnan korkeimman tunnustuksen saaneen entisen nivalalaisen Raimo Sailaksen haastattelussa sanomaa arviota ”Tuomiopäivä on hyvin lähellä”. Minulle tuolla sanonnalla on kirkollinen merkitys. Tarkemmin luettuani Sailakselle sanonnalla on puolestaan maallinen merkitys eli ennustus EU:sta.
Sailas puhui Kalevan mukaan Eurokriisistä Ilmestyskirjan sanoin ”tuomiopäivää ei enää voi lykätä”. Kun Sailas noin sanoo, niin uskoin heti, että on tosi kysymyksessä. Hän veikkaa, että tuomiopäivä on kahdeksan päivän päässä viime sunnuntaista. ”Euromaat ovat kuilun partaalla ja niiden on pakko tehdä päätöksiä”, edelleen Kalevaa siteeraten Sailas sanoi.
Enpä ihan tiennyt tilannetta, kun vastasin aiemmin itsenäisyyspäivän onnitteluuni, että kiitos paljon, EU:n renkejähän tässä jo ollaan!
No, ei kannata surra, kaikesta olemme selvinneet, lohdutti isäni minua lapsena. Kollegani Etelä-Saimaassa kirjoitti myös osuvasti runossaan ”Kun kaatuvat suuret ja mahtavat maan, toki jälki jää pienten töiden…”
Näin ollen odotamme rauhassa seuraavaa juhlaa, joka on joulu.
Toivotan kaikille lukijoillemme hyvää ja onnellista joulua.
Kaisa Hietala