Kolumni: Näkemiin, muttei hyvästi

Kivaa oli.
Näin olen viimeisten viikkojen aikana vastannut monelle ihmiselle. Se on ollut vastaus kysymykseen, miltä tuntuu muuttaa pois Oulaisista. Sitä se 15 kuukauden aika oulaistelaisena oli – kivaa.
Miksi minulla sitten on ollut kivaa Oulaisissa? Tässäpä päätöskolumnissa muutamia asioita, miksi on ollut kivaa. Uskoisin, että kirjoituksen ulkopuolelle jää vielä enemmän asioita, joiden vuoksi viihdyin hyvin Oulaisissa. Myös tympeitä asioita on tullut vastaan – se on selvä – mutta jätetään ne unholaan ja pois tästä kirjoituksesta.
 
Kuten kaikilla muillakin paikkakunnilla, ihmiset tekevät asuinpaikastaan näköisensä. Jokaisella paikkakunnalla on omat murheensa ja asukkeja, jotka eivät toiminnallaan edistä asukkaiden viihtyvyyttä.
Mutta oulaistelainen perusjamppa tai –pirkko on ystävällinen ja iloinen. Avoin ja elämänmyönteinen. Sen takia Oulaisissa on ollut hauska tehdä töitä sekä viettää vapaa-aikaa.
Enkä nyt tarkoita vain oulaistelaisia, vaan olen tuntenut oloni hyväksi myös lähialueiden asukkaiden keskuudessa.
 
Seutumajakan ilmestymisalueen asukki on avulias. Minulla on lukuisia kokemuksia alueen asukkien avuliaisuudesta, jota ilman moni asia olisi mennyt selvästi monimutkaisemmaksi.
Apua on löytynyt, kun on osannut kysyä. Apua niin työelämässä kuin arkeenkin – mitään ei ole jäänyt puuttumaan, eikä asiat ole jääneet puolitiehen sen takia, että olisin ollut yksin. Ei edes silloin, kun itse on ollut tuhansien kilometrien päässä Oulaisista – hommat on hoidettu avuliaisuuden ansiosta.
 
Lopuksi siteeraan lähes sanatarkasti erästä haastateltavaa, jolta kysyin lehtijuttuun, millainen on alueellamme asuva ihminen.
”Hän on aivan turhaan liian vaatimaton. Meillä on hieno elinalue ja elämme ystävällisten ihmisten seassa. Eikö meidän pitäisi silloin olla enemmänkin ylpeitä kuin vaatimattomia?
 
Näkemisin lukijat, muttei hyvästi.

Jussi Eskola