Kolumni: Oodi mummoille

Oodi tarkoittaa pääkaupunkimme uuden kirjaston lisäksi haltioitumista tai innostusta ilmentävää, usein juhlavaa runoa.
Jokainen mummo tarvitsee sellaisen! Seuraava oodi perustuu tositapahtumaan jos toiseenkin.

Mummo hemmottelee lapsenlapset ja tekee maailman parhaat leivät, pannarit, kiisselin, mutin tai mannapuuron. Mummon keittiössä ruoat maistuvat aina parhailta, todennäköisesti ylimääräisen sokerilusikallisen tai voinokareen takia.
Ei ole ruokaa, jonka makua kerma ei pehmentäisi eikä pullaa, jonka päälle ei voisi vielä voita levittää.
Mummo ratkoo arkiset ja isommatkin pulmat rautaisella elämänkokemuksellaan ja paikkaa pienet kolhut. Ei ole ongelmaa, jota möllönsuuvesi tai lusikallinen Nutellaa ei ratkaisisi.
Möllönsuuvesi on oma erityinen karkkilajinsa, jota saa vain mummolta pahaan mieleen. Mummon luona kesä on aina aurinkoinen säästä riippumatta, ja mummon kertomat tarinat asettavat omat ongelmat oikeaan mittakaavaan.

Mummo ei kiellä eikä juokse lastenlasten perässä rätti kädessä vaan antaa leikkiä ja heittäytyy itsekin. Mummon luona on omat säännöt ja salaisuudet.
Mummo keksii mielenkiintoisimmat leikit, tekemiset ja elämykset, joihin ei tarvita älylaitteita vaan eväsretki.
Mummolassa on aivan oma tunnelmansa riippumatta siitä, asuuko mummo punaisessa tuvassa vai kerrostalossa, onko hän töissä vai eläkkeellä, harrastaako kutomista vai kuntosalia.

Mummo on valokuvissa nuori ja mustavalkoinen, minkä vuoksi allekirjoittanut luuli pitkään maailman olleen ennen vanhaan mustavalkoinen.
Mummo on meidän kaikkien Niksi-Pirkka, Google, Wikipedia ja auttava puhelin. Mummo osaa ja muistaa asioita ennen internetiä. Mummo osaa perustaa kasvimaan ja tehdä kotitekoisen kaasunaamarin.
Mummot selviävät todennäköisesti myös ydinlaskeumasta. Mummoilla on ansaittu oikeus maksaa kaupassa pikkukolikoilla. Olisi häpeä viedä nämä pikkukolikot ja kaksieuroiset mummon kukkarosta.
Ei siis kannata korottaa niitä uintimaksuja.