Kolumni: Sitten hyvää yötä…
Suuri osa nykyisistä oululaisista eli entisistä Oulun naapurikuntalaisista haluaa leikattavaksi Oulaskankaalle. Tätä toivetta ja kiitosta hoidon onnistumista on kuulunut niin paljon, että se on uskottava todeksi
”Pieni sairaala, jossa on ystävällinen palvelu ja hyvä onnistumisprosentti”, sanovat esimerkiksi tuttavani entisestä Kiimingistä.
Varsinkin polvi- ja lonkkaleikattavat tahtoisivat kuulemani mukaan järkiään Oulaskankaalle leikkaukseen, jos vain pääsisivät. Onnistumisen sana kiertää ja kiinnostus kasvaa.
Kaikki ei tietenkään aina onnistu. Juttelin äskettäin puolisonsa menettäneet henkilön ja tämän kahden lääkärityttären kanssa, jolla oli aivan erilainen näkemys Oulaskankaan osaamisesta ja saadusta palvelusta, tosin eri paikasta kuin kirurgiasta.
Itse olen saanut myös hoitajilta tosi hyvää ja laadukasta palvelua, mutta muutoin en voi kaikkien viimeaikaisten kokemusteni mukaan yhtyä kiiminkiläisten kiitoksiin.
Yksi ystävättäreni on taistellut vaivansa kanssa vuosikausia, kunnes vihdoin sai lähetteen Oulaskankaalle. Hän muistaa sydänlämmöllä juuri sitä ystävällistä lääkäriä, joka sanoi leikkaussalissa, että ”sitten hyvää yötä!”
Kun ystävättäreni herätettiin, pitkäaikainen ja kiusallinen vaiva oli iäksi poissa ja leikkauksen jälkeistä kipuakin riitti nipin napin sen ajan, kun lääkäri ennakoi.
Ystävättäreni esimerkiksi muistaa kyllä kiittää leikannutta lääkäriään ja Oulaskankaalla saamaansa ystävällistä palvelua niin kauan, kuin hän elää!
Kaisa Hietala
