Leila Saaren pienoistonttukylässä riittää ihmeteltävää
Vastasatanut lumivaippa verhosi maan ja suureen pihakuuseen ripustetut jouluvalot loivat lämmintä tunnelmaa pimeään talvi-iltaan. Leila ja Heikki Saaren hyvin hoidettu ja kodikas pihapiiri Petäjäskoskella on valmistautunut joulun tunnelmaan.
”Satuit ottamaan yhteyttä juuri sopivana iltana, kun minulla ei ollut töitä”, kertoo Leila.
Hän toimii päivisin kotihoidossa kuntohoitajana ja iltaisin hierojana sekä auttaa Heikkiä kuvauskeikoilla. Jouluihmiseksi tunnustautuva Leila on aloittanut valmistelut jo hyvissä ajoin.
”Meillä saa vapaasti mennä joulun viettämään vaikka kaapissa”.
”Syyskuun lopulla yleensä aloitan käymään ne läpi, inventoin ja heitän turhat tavarat pois. Tämä on sopiva aika siivota, kun kesän pihatyöt ovat ohi ja lumen luontia ei vielä hirveästi ole”.
Ensimmäisen adventin lähestyessä puuhat käyvät vieläkin jouluisimmiksi. Silloin valmistuu pienoistonttukylä.
”Kylän tekemiseen menee pari-kolme tuntia. Olen kerännyt tonttuja vuosia ja niitä on sekä Suomesta että ulkomailta. Osan olen saanut lahjaksikin”.
Muutaman sentin korkuiset tontut ovat saaneet seurakseen jouluvaloista pöytään teipatut ”katuvalot” ja sokerista tehtyä lunta.
”Sokeria menee vajaa kilo. Olen kokeillut myös muovista tekolunta, mutta se ei ollut niin hyvää kuin tavallinen sokeri. Kerran kissamme Viiru, joka tavallisesti ei mene pöydille, oli käynyt katsastamassa tonttukylän. Sokerilumi oli täynnä tassunjälkiä ja jokainen paikka oli tutkittu, mutta yksikään tonttu ei ollut kaatunut”, muistelee Leila tonttukylän vaiheita.
”Ensimmäiseen adventtiin liittyy meillä muitakin perinteitä. Pieni kuusi tuodaan sisälle lauantaina ja tonttu tuo sen juurelle pienet paketit lastenlapsille. Tänä vuonna tonttu oli syönyt pöydälle jätetystä piparkakusta puolet ja vienyt joulupukille jätetyt kirjeet sillä aikaa, kun kävimme saunassa”, kuvailee Leila äidinäidiltään Nurmosta opittua perinnettä, joka on jatkunut polvesta toiseen.
”Jouluna ei lasketa kaloreita!” paljastaa Leila. ”Minä en laske niitä kyllä muutenkaan”, tuumaa Heikki.
Leipominen ja jouluruuat ovat kauden kohokohta.
”Teen joka vuosi vähän erilaisia leivonnaisia. Tänä vuonna aion laittaa esimerkiksi joulutorttuja, joihin tulee vaniljarahkaa ja omena-kanelisosetta täytteeksi”, suunnittelee Leila.
Piparkakut ja pavlova on tehty jo etukäteen, koska ne säilyvät hyvin ja pakastimeen varattu hirvenpaisti aattoiltaa varten.
”Kun lapset asuivat vielä kotona, kuului perinteisiin hakea heille pitsat, koska lapsille eivät tavanomaiset jouluruuat oikein maistu. Aattoaamuna tonttu toi lapsille pleikkaripelit, joita oli lupa pelata koko päivän. Rauha säilyi ja päästiin siitä kamalasta jännityksestä, mikä aattoiltaan liittyy. Kaikki olivat tyytyväisiä”, muistelevat Leila ja Heikki hymyssä suin.
Tänä vuonna Leila, hänen sisaruksensa ja vanhempansa kokoontuvat kahville Teamsiin. Isoisovanhemmat voivat seurata aattoillan vilskettä Skype-yhteyden kautta, nähdä kun pukki tuo paketit ja lähettää omia kommentteja ja terveisiä netin välityksellä. On mukavaa, kun yhteyttä voi pitää yllä uusillakin keinoilla turvallisesti, eikä kenenkään tarvitse jäädä yksin.
