Maallikkosaarnaajan ihmeellinen elämä

Unto Erkkilä istuu lempituolillaan Valonkujalla sijaitsevan asuntonsa olohuoneessa. Miehen vieressä on pöytä, joka on täynnä kukkia ja kortteja. Ne muistuttavat häntä lauantaina pidetyistä syntymäpäiväjuhlista. Unto Erkkilälle tuli silloin mittariin kunnioitettavat 80 vuotta.
”Kävihän täällä paljon väkeä. Minulla on viisi poikaa ja myös he kaikki tulivat lauantaina tänne”, iloitsee Unto Erkkilä.
Syntymäpäiväsankari asustelee tätä nykyä talossaan yksin, sillä hänen nykyinen vaimonsa joutui puoli vuotta sitten vanhainkotiin. Erkkilä pyrkii käymään päivittäin vaimoaan katsomassa. Oulaisiin Unto Erkkilä muutti puolisonsa kanssa vuonna 2008 Sievistä. Siellä hän ehti tehdä monenlaisia töitä: koneurakointia sekä maanviljelystä.
”Silloinen emäntä perusti aikoinaan Sieviin mattokutomon ja kutoi mattoja yhdeksän vuotta. Olin sielläkin häntä hieman auttamassa”.
Unto Erkkilän työura loppui siihen, kun hänen oikea jalkansa meni leikkauksen jälkeen niin jäykkään kuntoon, ettei hän enää päässyt nousemaan traktorin hyttiin. Kyseessä oli lääkäreiden tekemä hoitovirhe.
”Kerran sattui niin, että kun hyppäsin auton lavalta maahan, sattui kantapään alla olemaan kivi, jonka takia jalan sääriluu ja polvilumpio halkesivat. Siihen aikaan sanottiin, että jalka oli nuljahtanut, eikä sitä pystytty kuvaamaan. Puoli vuotta makasin sängyssä ja toisella jalallani nostin jalan sänkyyn. Sitten isäni vei minut kylällä toimineelle jäsentohtorille. Hän laittoi luut paikalleen ja jalka alkoi parantua. Mutta ei siihen lopullista terveyttä tullut, vaan se jouduttiin leikkaamaan sairaalassa. Jalka jäi jäykäksi, kun siinä oli kipsi liian kauan”, Erkkilä arvelee.

Unto Erkkilä joutui tulemaan jäykän jalkansa kanssa toimeen 40 vuotta, ennen kuin hän meni uudemman kerran lääkäreiden pakeille. Erkkilä kysyi Oysissa, että voisiko jalkaan laittaa tekoniveltä. Ajatus torpattiin siellä nopeasti, mutta Oulaskankaalla asiaan suhtauduttiin eri tavalla.
”Siellä oli kaksi nuorta lääkäriä, jotka sanoivat, että leikataan jalka ja laitetaan siihen uudet nivelet. Jalka alkoi toipua ja olen siitä todella iloinen”.
Unto Erkkilän elämän perusta on ollut jo 50 vuoden ajan vahva usko Jumalaan. Hengellisen herätyksen hän sai auton kyydissä matkalla Kokkolaan.
”Niitin eräänä heinäkuisena päivänä heinää traktorillani, kun niittokone meni rikki. Lähdin hakemaan siihen varaosaa Kokkolasta. Sitten Kälviän ja Kannuksen välillä alkoi Jumala puhua minulle. Hän puhui niin voimakkaasti, että aloin itkeä kuin pikkulapsi. Minun piti pysäyttää auto vähäksi aikaa. Sinä hetkenä lupasin, että annan elämäni Jumalalle”.
Unto Erkkilä on tämän jälkeen ollut perustamassa Sieviin helluntaiseurakuntaa. Erkkilä kutsuu itseään evankelistaksi tai saarnamieheksi. Tähän tehtävään valtuutuksen hän sai Jumalalta eräällä lastenleirillä Nivalassa.
”Istuin teltassa keskellä satapäistä ihmisjoukkoa. Oli kolehdinkeruun aika. Minulla oli raha kädessä ja odotin, että pääsen pudottamaan sen koppaan, kun vuoroni tulee. Yhtäkkiä havahduin siihen, että ihmiset olivat hävinneet ympäriltäni. Minulla oli edelleen raha kourassa. Aloin kysyä Jumalalta, että mikä tämä homman nimi oikein on. Hän sanoi, ettei tarvitse rahojani. Minut hän haluaa. Siitä alkoi Jumalan käsittely elämässäni”.

Yksi Unto Erkkilän mieleen jäänyt tapahtuma sattui myöhemmin Venäjällä, jossa hän oli erään kerran pitämässä hengellistä tilaisuutta.
”Pidin tilaisuutta eräässä elokuvateatterissa, kun paikalle tuli nainen, joka kertoi, että hänelle oli tehty nuorena monenlaista väkivaltaa. Hänellä oli 4-vuotias poika ja nainen kertoi, että aikoo mennä kotiinsa ja surmata itsensä ja lapsensa. Me rukoilimme hänelle synninpäästön. Kaverit totesivat, että tuota naista ei täällä enää nähdä. Vastasin heille, että ei se niin mene. Ei Jumala olisi koskaan lähettänyt naista tähän tilaisuuteen, jos hänelle tapahtuisi jotakin. Kuukauden päästä palasimme samaan kylään pitämään tilaisuutta. Sama nainen tuli ovesta sisälle ja hänellä oli pikkupoika mukanaan. Hän juoksi luokseni ja otti minua kaulasta kiinni. Poika halasi minua jaloista. Siinä he itkivät kovasti ja olivat iloisia, että olivat vielä hengissä”.
Unto Erkkilä on jatkanut helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa puhumista näihin päiviin asti. Eilen tiistainakin hänellä oli puheenvuoro Oulaisten helluntaiseurakunnan tilaisuudessa. Nykypäivän maailmanmenoa Erkkilä katsoo kuitenkin hieman huolestunein mielin. Erityisesti häntä mietityttävät tapahtumat itänaapurissa.
”Ukrainassa on tällä hetkellä niin paljon kärsimystä, ettei sitä usko kukaan. Olen ihmetellyt paljon sitä, että eikö Nato tai EU pysty saamaan yhtä ihmistä kuriin”, miettii Unto Erkkilä.

Täyttääkö sinun perheessäsi tai tuttavapiirissäsi joku pyöreitä vuosia? Ilmoita siitä meille osoitteeseen: toimitus@seutumajakka.fi tai puhelimitse numeroon 0440 470 125, niin teemme syntymäpäivähaastattelun lehteen.