Majakan mies loppuun asti

SeutuMajakan entinen päätoimittaja Ari Vilminko uskoo vakaasti, että paperilehdellä on lukijansa jatkossakin.

 

SeutuMajakkaa perustamassa ollut ja lehden päätoimittajana työskennellyt Ari Vilminko sai toimittajan uraltaan kaiken mitä toivoi ja hieman ylikin.

Vaikka Ari Vilminko on ollut poissa SeutuMajakan kuvioista jo neljä vuotta, yhdistetään hänet edelleen vahvasti Oulaisten omaan kaupunkilehteen. Yksi jos toinenkin ohikulkija tulee edelleen juttelemaan Vilmingolle SeutuMajakan asioista ja antaa entiselle päätoimittajalle neuvoja siitä, mitä lehdessä tulisi julkaista.
”Tämä juontaa varmasti juurensa siitä, että olin paljon tien päällä ja lähes kaikki ihmiset tulivat hyvin tutuiksi”, miettii Ari Vilminko.
Ari Vilminko saa syyttää lehtimieheksi ryhtymistään Pyhäjokiseutua pitkään luotsannutta Yrjö Talvea. Elettiin vuotta 1978.
”Tein silloin avustajana urheilujuttuja naapurilehteen, Kalevaan ja Raahen Seutuun. Pääasiallinen työni oli kuitenkin kaivokselle. Tein kahta työtä vuoteen 1985 asti. Sitten Pyhäjokiseudun päätoimittaja Yrjö Talvi soitti ja sanoi, että tule minulle töihin. Voit jättää kaivoshommat pois. Ei sitä tarjousta tarvinnut kauan miettiä. 1.4. 1985 aloitin päätoimisena toimittajana”.
Aika Pyhäjokiseudussa kesti yhteensä 16 vuotta. Tieto työuran päättymisestä ei tullut Ari Vilmingolle kaikista mukavimmilla tavalla ja tämäkös sai hänet vain sisuuntumaan. Suunnittelutyö oman lehden perustamisesta Oulaisiin alkoi välittömästi.
”Sitten syntyi RapuSanomat. Se oli minun perustamani lehti. Pari vuotta minä RapuSanomia pyörittelin, kunnes Keski-Pohjanmaan Kirjapaino kiinnostui siitä ja osti lehden julkaisuoikeudet. Kirjapaino halusi sitten laajentaa toimintaa ja Raahe sekä Ylivieska tulivat jakeluun mukaan. Siinä yhteydessä lehden nimi muutettiin PookiSanomiksi. Sitä tehtiin muutama vuosi, kunnes alkoi isojen poikien hiekkalaatikkoleikki. Kokkolassa lakkautettiin Suomen Paikallissanomien Kokkolan Sanomat ja täällä Keski-Pohjanmaan Kirjapainon PookiSanomat. Samana päivänä, samaan aikaan”, Vilminko muistelee.
Ari Vilminko oli jälleen samassa tilanteessa kuin 10 vuotta sitten. Työpaikka meni alta, mutta tuleen ei auttanut jäädä makaamaan.
”Kun Ohtamaan Alpo tuli Kirjapainolta käymään ja kertoi, että PookiSanomat lopetetaan, totesin hänelle heti, että tämä ei jää tähän, tätä lehteä tullaan jatkamaan. Muutaman kuukauden päästä syntyi SeutuMajakka”.

Tällä kertaa lehden omistajiksi ryhtyivät oulaistelaiset yrittäjät. Ari Vilminko teki kovan työn ja sai houkuteltua toimintaan mukaan yhteensä 32 yrittäjää.
”Muun muassa Kortesojan Jorma, Tokolan Jarmo ja Kyllösen Ville olivat minun lisäksi siinä ydinryhmässä. Unohtamatta tietenkään Ojan Mikkoa. Hän oli hirvittävän tärkeä mies, joka tiesi paljon tietoliikenteestä ja teknisestä puolesta. Mikko pisti systeemit kuntoon. Voi hyvinkin olla, ettei koko lehteä olisi syntynyt ilman Mikon apua”, tunnustaa Ari Vilminko.
Alkuvaiheessa Ari Vilminko piti tärkeänä, että yrittäjät olivat SeutuMajakan joka numerossa jollakin tavalla esillä. Heti toisena tärkeysjärjestyksessä tulivat kunnallispolitiikka, kulttuuri ja urheilu.
”Siitä se lähti sitten leviämään. Toki virheitäkin tehtiin, mutta huomattavasti enemmän tuli kuitenkin onnistumisia. Meillä oli lisäksi hyvin tiivis työporukka. Haapakosken Pirkko ja Nivalan Juho olivat heti sitoutuneita lehden kehittämiseen. Ensimmäiset vuodet olivat taloudellisesti vaikeita, mutta sinnikkäästi me vaan jatkoimme eteenpäin”.
Historian ensimmäinen SeutuMajakka ilmestyi postilaatikoihin 20.1.2010. Ari Vilminko muistelee, että lehden ilmestymisen eteen jouduttiin painamaan töitä hikihatussa. Usein päivän tunnit eivät tahtoneet riittää, kun suurempi lehti piti valmistaa painoon asti.
”Kaikkemme kyllä tälle lehdelle annoimme. Woimansiirrintäkin kun tehtiin, piti taittoa tehdä Juhon kanssa joskus yöaikaan”, Vilminko paljastaa.

Koko elämänsä lehden toimittamiselle antaneelle Ari Vilmingolle tuli mitta täyteen neljä vuotta sitten. Hän päätti jäädä eläkkeelle, eikä ole katunut päätöstä pätkääkään.
”Se oli niin rajua ja kovaa työntekoa. Jatkuvasti mentiin jonnekin päin. Elimistö ei oikein tottunut siihen ja tämä näkyi, kun jäin eläkkeelle. Meni monta kuukautta, että pystyi elämään taas normaalisti”, Vilminko kertoo.
Kokonaisuutena Ari Vilminko muistelee lehtimiesaikaansa hyvillä mielin. Ainoa negatiivinen kokemus liittyy Postin kanssa tehtyyn yhteistyöhön.
”Kaikista suurin ongelma on aina ollut Posti. Sillä on käsittämättömän suuri määräysvalta. Jakeluhinnat ja painoaikataulut muuttuivat vähän väliä. Olin silloin yhteydessä silloiseen viestintäministeriin Anne Berneriin ja paikallisiin kansanedustajin, että joku tolkku tähän hommaan pitää saada. Kyllähän he kuuntelivat ja kuuntelivat, mutta mitään ei tapahtunut. Kyllä siinä vuosien mittaan monet tappelut käytiin Postin kanssa”.
Ari Vilminko on täysin varma, että paperisella sanomalehdellä on lukijakuntansa jatkossakin, huolimatta siitä, että lehtien tilauskannat ovat olleet jatkuvassa laskussa. Vilminko muistuttaa, että kaikilla ihmisillä ei ole edelleenkään tietokonetta käytössä, mikä mahdollistaisi erilaisten digipalveluiden käytön.
”Kyllä paperilehdelle on ilman muuta tilausta. En olisi perustanut koko lehteä, mikäli olisin huomannut, ettei tilausta ole. Minun ajatusmaailmani on lisäksi ollut aina sellainen, että jos kaupungissa on yksi lehti, pitää siellä olla toinenkin”.

Takaisin Jutut -sivulle