Oma kunto puntariin

Vapaaehtoisen maanpuolustuksen harrastajat osallistuivat historian ensimmäiseen Etäsotilasmarssitempaukseen.

Miltä kuulostaisi marssia sotilasvarusteissa 10 kilon (eväiden ja juomien kanssa yhteensä 50 kiloa) reppu selässä 25 kilometriä? Tai taittaa koko retki kaasunaamari päässä. Kuulostaa aika hurjalta eikö vain.

Ylivieskan Reserviläiset eivät pelänneet tarttua haasteeseen, vaan osallistuivat huhtikuun viimeisenä viikonloppuna valtakunnalliseen Varustelekan Etäsotilasmarssiin. Homman nimi oli yksinkertainen: jokainen osallistuja suoritti marssin itsenäisesti ja jakoi kaiken hauskuuden sosiaalisessa mediassa. Tempauksen tarkoituksena oli ylläpitää marssikuntoa ja toimintavalmiutta sekä luoda positiivista tunnelmaa näihin synkkiin aikoihin.

Ylivieskan ABC:lta marssille starttasi yhteensä kuusi reserviläistä. Koronatilanteen vuoksi osallistujat pitivät 10 metrin turvavälin toisiinsa. Muutaman tauon kera koko urakka oli ohi noin seitsemässä tunnissa. Alkukilometrit saatiin marssia mukavan myötätuulen saattelemana, mutta heti kun eteen tuli peltoaukea, alkoi vastatuuli purra ”mukavasti” reserviläisten kasvoihin.
Joukkoja johtanut Sami Pokki tunnusti urakan jälkeen, että marssi otti koville itse kullakin, myös hänellä, etenkin fyysisesti.
”Siinä kun alkoi tulla marssin aikana rakkoja jalkoihin, kävelyasento muuttui ja nivelissä tuntui aika pahalta. 16 kilometriä marssin rakot jalassa ja viimeiset 10 kilometriä oli jo aika hankalaa menoa”, Pokki muistelee tuskanhiki otsalla.

Sotilaallisen aspektin lisäksi Etäsotilasmarssin ideana oli mitata juurikin reserviläisten peruskunnon tilaa. Monella mukana olleella armeija-ajoista oli jo vierähtänyt vuosikymmen jos toinenkin, eikä eteenkään näinä etätyöskentelyn huippuaikoina liikkumista tule välttämättä harrastettua niin paljon kuin haluaisi.
”Kyllä peruskuntoa pitää olla jo kävelemiseenkin. Ei sitä taksilla tai Pasilla vihti poteron viereen ajella. Huomaa kyllä itsekin, että kun on melkein 40-vuotias, on palautuminen joka tapauksessa hitaampaa kuin nuorempana”.
Samanlainen ”hulluus” oli valloillaan myös Vihannissa, jossa paikallisen reserviläisyhdistyksen puheenjohtaja Pasi Parkkila lähti marssille yhdessä Marjo Törmikosken kanssa. Ja ihan extempore-mielessä.
”Marssiminen sujui ihan hyvin. Viimeinen viisi kilometriä oli päällystettyä tietä ja siinä vaiheessa tiesi marssineensa”, nauraa Pasi Parkkila.

25 kilometrin taivallus oli kokonaisuutena niin hyvä kokemus, että Pasi Parkkilan mukaan tämänkaltaisesta tempauksesta voidaan saada jatkuvakin perinne aikaiseksi.
Koronan takia on myös Vihannin Reserviläisten toiminta ollut jäissä jo pitemmän aikaa. Esimerkiksi viikottaisia ammuntoja ei ole pystytty järjestämään rajoitusten takia. Siitä huolimatta yhdistykseen on tullut mukaan uusia jäseniä.
”Toimintaa viritellään koko ajan. Kehotamme porukkaa pitämään fyysisestä kunnostaan huolta. Kyllähän viikonloput ovat olleet nyt hieman erilaisia, kun ylimääräistä vapaata on koronan takia tullut”.