Rinna ja Amalia edustivat Oulaista valtakunnallisessa itsenäisyyspäivän juhlassa
Aamuyöllä joulukuun seitsemäntenä päivänä oli kahdessa oulaistelaiskodissa jännitystä ilmassa. Uni ei millään meinannut tulla ja vihdoin, kun nukkumatti heitti unihiekkansa, olikin aika jo herätä, jotta ehditään ajoissa Helsinkiin matkaavaan junaan.
Petäjäskosken koulua käyvät Rinna Nikula ja Amalia Eskola edustivat tänä vuonna Oulaisten kaupunkia valtakunnallisessa Lasten itsenäisyyspäivän juhlassa Helsingin Säätytalolla. Juhla on perinne, joka aloitettiin Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Juhlaan kutsutaan jokaisesta Suomen kunnasta kaksi kymmenenvuotiasta lasta. Säätytalolla juhli tänä vuonna yli 500 lasta. Juhlan järjestivät valtioneuvoston kanslia, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Lapsiasiavaltuutetun toimisto. Juhlan aluksi lapset kätteli pääministeri Sanna Marin, valtiovarainministeri Annika Saarikko, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson ja ympäristöministeri Maria Ohisalo.
Junassa oli paljon lapsia, joilla kaikilla oli sama suunta ja matkan varrelta poimittiin lisää. Iltapäivän juhlallisuudet kummittelivat sen verran mielissä, ettei nukkuvia lapsia näkynyt koko matkalla. Jätimme matkatavarat pikaisesti hotelliin ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Nälästä huolimatta ruoka ei kuitenkaan oikein maistunut. Aikataulu oli tiukka ja kiirehdimme hotelliin laittautumaan juhlakuntoon. Iltapäivä oli harmaa ja sateli räntää. Kadut olivat paikoin liukkaita ja varovaisin askelin suuntasimme kohti Säätytaloa. Tyttöjen sisäänpääsyaika oli kello 14.45, olimme paikalla kymmenen minuuttia etuajassa. Portailla oli jo jonoa ja kaduilla muitakin hyvissä ajoin tulleita. Vanhemmat saivat jättää lapset ulko-ovelle ja jokaisella oli oma numero ja aika minkä mukaan heidät sai noutaa aidatulta takapihalta.
Tasan kello 18 tyttöset hyppelivät Säätytalon takaovesta. Vielä portista ulos lähtiessä tarkistettiin, että kulkukortit ja lasten noutajan kortti täsmäävät. Jännitys oli lauennut ja puheen pulputuksesta ei meinannut loppua tulla. Juhlat olivat olleet mukavat. Herkkua oli ollut monenlaista, Säätytalo oli todella hieno, Christoffer Strandberg oli juontanut tilaisuuden ja Robin ja Viivi esiintyivät.
Helsinki oli peittynyt lumeen, ja kiertelimme vielä juhlan jälkeen Senaatintorilla Tuomaan markkinoilla ja ihastelimme kaunista jouluvalaistusta ympäri keskustaa. Haimme pientä purtavaa iltapalaksi ja suuntasimme kaivatuille yöunille.
Uni maistuikin hyvin ja tyttöjä sai herätellä kymmenentunnin nukkumisen jälkeen aamupalalle. Hotellissa oli kansainvälinen meininki ja oli mukava kuunnella, kun viereisessä pöydässä puhuttiin englantia ja saksaa. Seuraavassa keskustelua käytiin ranskaksi ja vähän matkan päässä oli italialaisperhe. Toivottavasti reissusta tarttui motivaatiota kielten opiskeluun. Ennen uloskirjautumista kävimme ostamassa matkaevästä ja tuliaisia kotiin.
Hotellin luovutettuamme suuntasimme kasseinemme Helsingin keskustakirjasto Oodiin. Ihailimme kaunista arkkitehtuuria, mutta voiton vei Veera-robotti, joka kuljetti kirjalaatikoita omille paikoilleen ja kulki hissillä itsenäisesti. Kirjastolla on kuulemma kaksi muutakin robottia, Tatu ja Patu, mutta niihin emme törmänneet. Rinna on kova lukemaan ja häntä harmitti, ettei meillä ollut kirjastokorttia niin ihanaan paikkaan, mutta lainausmatka taitaa olla turhan pitkä. Onneksi Oulaisissakin on hyvä kirjasto, jossa etälainauskin tarvittaessa toimii hyvin. Söimme Oodissa tukevan välipalan ja suuntasimme junaan.
Junassa oli iloisia kotiinpäin matkaavia lapsia, joiden jännitys matkasta oli hälvennyt. Kotiinpaluu sujui rattoisasti muiden matkustajien kanssa jutellessa ja juhlista kertoillessa.
Pauliina Nikula
