Seikkailu joulumaassa

Yhtenä iltana, kun me oltiin tultu kotiin päiväkodista ja töistä, äiti sanoi, että mennään käymään joulumaassa. Minä luulin, että joulumaa on Korvatunturilla, mutta se olikin Oulaisten Törmäperällä. Joulupukki tulee sinne kerran vuodessa kuuntelemaan lasten toiveita, että tontut tietäisivät, mitä pitää valmistaa joulupukin pajalla.
Oli jo aivan pimeää ja kynttilät valaisivat tietä joulumaahan lumisten puiden välistä. Ensiksi me tultiin pienen vanhan talon kohdalle. Ovelta meitä vastaan tuli herkullinen tuoksu. Äiti sanoi, että siellä on Neljän Hoon piparkakkutyöpaja. Me lapset saatiin leipoa ja koristella piparkakkuja ja ne neljä hoota neuvoivat meitä ja hoitivat paistamisen. Minä tykkäsin tosi paljon niistä ranskanpastilleista, joita sai laittaa piparkakkujen päälle.

Vähän matkan päässä oli saunamökki. Saunatonttu nimeltään Jouni, oli lämmittänyt saunan tosi kuumaksi. Ihan niin kuumaksi, että se sauna oikein savusi. Me ei menty ottamaan löylyjä, kun meillä oli ulkovaatteet päällä.
Punaisessa mökissä oli pajatonttu takomassa lahjoja metallista. Pajatontun apulainen käytti isoja palkeita ja välillä punaisena hehkuvasta hiilloksesta pölähti kipinäsuihku. Kävimme pajan yläkerrassa katsomassa isoja mustia palkeita. Siellä oli ihan pimeää ja minua pelotti vähäsen, mutta onneksi isä piti minua kädestä kiinni koko ajan.
Seuraavaksi me käytiin syömässä isossa punaisessa rakennuksessa. Se oli joku koulu, mutta siellä ei ollut opettajaa eikä liitutaulua, vaan paljon ihmisiä syömässä riisipuuroa ja piparkakkuja. Joulumaassa pääruokana ovat ilmeisesti piparkakut.

Jos on oikein kiltti koko vuoden, niin voi saada lahjoja jo etukäteen. Yhdet sedät olivat olleet niin kiltteinä, että ne saivat taulun, jossa luki ”Vuoden oulaistelainen” ja ”Nesteen parlamentti”. Ne sedät eivät olleet tapelleet eikä riidelleet ollenkaan, vaikka ne olivatkin joskus eri mieltä asioista. Ne vaan juttelevat ja juovat kahvia ja sanovat toisilleen mukavia sanoja, joista tulee hyvä mieli.
Minäkin kävin kertomassa joulupukille oman lahjatoiveeni. Toivoin valkoista kissaa, jolla on vaaleanpunainen rusetti kaulassa. Se voisi olla ihan oikea kissa, mutta myös lelukissa käy. Pukki laittoi toiveen ylös ja minua alkoi jännittää kovasti, että saankohan minä jouluna kissan!
Lopuksi me käytiin kuuntelemassa vielä joululauluja. Yhtyeen nimessä oli vaikeita kirjaimia, kuten Bee ja Dee, mutta minä osasin lausua sen silti ihan oikein: Borduna, ja siitä polskasta minä tykkäsin kyllä.

Sonja Kukkola