Tärkeintä elämässä?

”Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito eikä sekään ole kovin tärkeää” tietää vanha kiinalainen sananlasku. Asiasta voi olla montaa mieltä, mutta minusta se kuulostaa järkevältä. Olen nimittäin puutarha-alan opiskelija ja uusi kolumnisti. Nimeni on siis Marika Kamps ja jotkut muistanevat minut tyttönimelläni Yppärilä.

Olen syntynyt ja viettänyt nuoruuteni Oulaisissa, sittemmin muutin maailmalle ja mutkien kautta viitisen vuotta sitten takaisin kotiseudulle. Ammatteja minulle on ehtinyt kertyä useampia: laborantti, sairaanhoitaja ja diakonissa. Virkani on (vielä) Limingan seurakunnassa, diakoniatyöntekijänä, mutta kuten aiemmin mainitsin, juuri nyt opiskelen Haapavedellä puutarha-alaa. Sen lisäksi olemme mieheni kanssa perustaneet luomutilan Matkanivaan, Arvo-papan vanhoille pelloille.

Vuosi sitten alkanut korona pandemia on osoittanut, että melkein kaikissa meissä asuu pieni puutarhuri. Alan yritykset myivät viime kesänä kukat ja taimet loppuun ja rautakaupat takoivat tulosta. Matkustelun lakattua ihmiset alkoivat viljellä vihanneksia, kasvattaa kukkia, hoitaa pihojaan ja tehdä remontteja ulos sekä sisälle. Mökit tekevät kauppansa ja useat tahtovat pois kaupungeista, maaseudun väljyyteen ja rauhaan. Uskoisin, että ihmisiä ohjaa sisäinen tarve olla jollakin tavalla yhteydessä luontoon, kun maailma ympärillä kuohuu. Kun saa painaa sormet multaan ja näkee kasvien kasvun, maailma tuntuu turvallisemmalta paikalta. Tulee tunne siitä, että voi itse tehdä jotain, pystyy vaikuttamaan ja muuttamaan tilannetta.

Globaalia tilannetta ei minun viljelyksilläni muuteta, mutta omaa maailmaani luomuviljely rauhoittaa. Siksi puutarhanhoito on tärkeintä juuri nyt. Toisaalta täytyy muistaa, että elämää ohjaavat muut, isommat voimat, joiden tahtoon minunkin täytyy alistua: en voi mitään pakkaselle, sateelle tai tuhkapilvelle. Silloin on hyvä muistaa alussa mainitun sananlaskun loppuosa ja luottaa siihen, että elämä kantaa vaikka puutarhahommatkin joskus menee pieleen!

Marika Kamps