Valtuuston kuulumiset: Hoivapaikat loppuivat

Saadessani olla mukana kaupunginhallituksen talousarviosuunnittelutilaisuuksissa KD:n ryhmäpuheenjohtajan ominaisuudessa läsnäolo ja puheoikeudella, sain kuulla kaupunkimme perusturvasta surullisen tiedon. Kaupungissa olevat vanhusväestölle tarkoitetut tehostetun palveluasumisen paikat (hoivapaikat) ovat loppuneet. Terveyskeskuksen akuuttiosaston paikoistakin yli puolet on hoivapaikalle jo hyväksyttyjen palvelun tarvitsijoiden käytössä. Niin kaupungin omat, kuin yksityisten palveluntuottajienkin paikat ovat siis kaikki käytössä ja jonossakin on jo kymmenkunta ja jono kasvaa.

Harva voinee väittää, että tilanne on tullut täytenä yllätyksenä. Jo vuosien ajan on niin valtakunnallisesti, kuin paikallisestikin tilastoista ollut nähtävissä suunta, että vanhusväestön määrä kasvaa ja sitä myöten myös hoivapalveluiden tarve. No miksi mitään ei ole tehty. Syy löytyy poliittisista päätöksistä ja/ tai päättämättömyydestä. Tai vielä tarkemmin siitä, että poliittisen yhteisymmärryksen puuttumisen vuoksi hoitotaakan alla kurjistuvien kuntien pelastajaksi kädet koholla odotettu SOTE -uudistus on jäänyt piippuun jo surullisen pitkiksi ajoiksi. No miksi näin sitten on käynyt? Päällimmäisin syy lienee poliittisten puolueiden itsekkyys ja kyvyttömyys yhteistyöhön. Yhteistyöhön, jossa päämääränä olisi puhtaasti vain tavallisten kansalaisten paremmat palvelut, eikä pelkkä sulan metsästäminen omaan hattuun. Näitä sulanmetsästäjiä muuten löytyy niin kaukaa, kuin läheltäkin.

Eli suurimmat päättävät tahot ovat suoraan sanoen olleet kykenemättömiä tekemään päätöksiä suurta pelastajaa odottaessaan. Näin on käynyt nyt myös meillä, kun on vuosia odotettu pelastajaritaria valkoisine ratsuineen ja vain kutjotettu maakuopassa unohtaen ajan kulun karu totuus. SOTE -ratkaisun puuttumisen vuoksi niin kunnat, kuten eivät yksityisetkään ole uskaltaneet, eivätkä uskalla vieläkään, tehdä päätöksiä uuden hoivakapasiteetin rakentamiseksi, koska ei ole varmuutta kelpuuttaako ja vuokraako maakunta tai hyvinvointialue, tai mikä se sitten tulee olemaankaan, tiloja palvelu-uudistuksen tullessa. Pahimmassa tapauksessa tuleva leveähartiainen toimija vuokraa tiloja käyttöönsä tämänhetkisen suunnitelman mukaan varmuudella vain kolmen vuoden ajaksi.

Totuus kuitenkin lienee on se, että väestö ikääntyy ja vaikka kotihoitoa kuinka parannettaisiin ja lisättäisiin, niin loppupäästä elämänkaarta hoivapaikka on monelle tarpeen. Se ovatko ne paikat missä, sitä ei taida tietää vielä kukaan, mutta jossakin ne on silloinkin oltava.
Ratkaisuja pitää uskaltaa tehdä ja vastuu ottaa nyt. Enää ei voi vain odottaa ja toivoa. Aika loppuu. Luulen että uusi ajanmukainen hoivatila kyllä kelpaa käyttöön myös tulevaisuuden palvelunjärjestäjälle. Nyt me päättäjät voimme luvalla olla itsekkäitä, ajatelkaamme omaa tulevaisuuttamme. Haluammeko meitä hoivattavan kotikaupungissamme, vai haluammeko lähteä hoivakotikiertolaisiksi maakuntaan. Tätä tyhjän paikan metsästämistä ja huonokuntoisten vanhusten paikasta paikkaan siirtelemistähän valitettavasti tapahtuu paikoitellen jo tänään.

Matti Heikkinen (kd.)
kaupunginvaltuutettu