Vihannin järvissä on kalaa, muttei kalastajia
Raimo Manninen on pyytänyt kalaa Vihannin järvissä sekä vähän isompia vonkaleita maailman merillä.
Vihantilainen Raimo Manninen on innokas kalamies. Sellaista viikkoa ei taida vuoteen mahtua, jolloin Manninen ei olisi jollakin tavalla kaloja narraamassa. Talvisin saalistustapa on pilkkiminen ja kesäisin virvelöinti, onkiminen tai verkkokalastus. Yhtä asiaa Raimo Manninen ei kuitenkaan ymmärrä. Miksi paikalliset ihmiset eivät innostu kalastamisesta, vaikka kalaa Vihannin alueen järvissä riittäisi kaikille?
”Eivät täkäläiset ihmiset osaa oikein hyödyntää näitä järviä. Yhteen aikaan sain olla siellä yksinään. Viime aikoina on muutamia ihmisiä näkynyt pilkillä”, kertoo Raimo Manninen.
Rahasta kalastuksen aloittamisen ei ainakaan pitäisi olla kiinni. Raimo Mannisen mukaan paikallinen kalastuksenhoitomaksu on 15 euroa ja siihen päälle täytyy hankkia vain valtion kalastuskortin. Ja mikä parasta, istutetaan paikalliseen Kirkkojärveen vuosittain kirjolohia, joiden kalastus on ilmaista.
”Minun suurin Kirkkojärvestä saamani kirjolohi on reilun 4 kilon painoinen. Saa sieltä myös isoja haukia ja ahvenia. 1,7 kiloinen on suurin ahven, mitä olen järvestä kalastanut”.
Eivätkä kalastusmahdollisuudet rajoitu ainoastaan Kirkkojärveen. Myös Saarelanjärvessä ja Rantasenjärvessä on kalaa. Yksi mieluinen saalis on siika, jota sitäkin istutetaan järviin vuosittain. Raimo Mannisen mukaan Vihannin alueelta löytyy pienempiä lampia, joiden kalakannoista ei monella paikallisella ole mitään tietoa. Yhdestäkin nimeltä mainitsemattomasta lammesta Raimo Manninen pyysi verkolla eräällä kerralla seitsemän yli kilon painoista siikaa. Sitä seuraavasta järvestä hän on saanut puolestaan useamman muhkean lahnan.
Raimo Manninen on yrittänyt innostaa paikallisia ihmisiä kalastuksen pariin. Eräänä talvena hän jopa osti valmiiksi parikymmentä pientä pilkkivapaa ja moottorikairan, joita hän olisi tarjonnut etenkin lasten ja nuorten käyttöön. Mutta idea ei saanut vastakaikua. Ei myöskään Mannisen yritys perustaa Kirkkojärven rantaan talviuintipaikan.
”Alussa innokkaita oli paljon. Hommasin avantouintia varten asuntovaununkin, ja yksi urakoitsija olisi ollut valmis tekemään sinne tien talkoilla. Mutta sitten kun aloin etsiä kaveria, joka olisi alkanut tehdä kanssani järveen avantoa, ei ketään löytynyt. En ymmärrä, mutta ehkä olen jo liian vanha ymmärtämään”, toteaa kohta 74 vuotta täyttävä Raimo Manninen.
Kalastusinnostus on ollut Raimo Mannisen suvussa jo pitkään. Hänen pappansa oli Mannisen synnyinkaupungissa Oulussa aikoinaan hyvin tunnettu kalamies. Papan kalastusharrastuksesta muistona on säilynyt vuodelta 1936 peräisin oleva ja katajasta valmistettu kalastusvapa, joka koristaa tätä nykyä Raimo Mannisen kodin eteisen seinää.
Raimo Manninen on maailmanmatkaaja, joka on kertomansa mukaan reissannut noin sadassa eri maassa. Maailmalle hän lähti jo 16-vuotiaana ja yksi tärkein tukikohta ulkomailla on ollut Thaimaa, josta hän on löytänyt myös nykyisen vaimonsakin.
”Vuonna 1997 muutin Thaimaahan asumaan. Ostin ison laivan ja kuskasin sillä turisteja saarille kalastamaan. Monta vuotta tein sitä hommaa. Nykyään olen käynyt Thaimassa noin kolme kertaa vuodessa, mutta nyt en ole päässyt sinne kahteen vuoteen koronan takia”.
Thaimaassa saaliiksi saadut kalat eivät ole ihan tavanomaisesta päästä. Koukkuun on tarttunut muun muassa haita, mureenoita sekä makrilleja.
”Suurin saamani kala oli yli neljämetrinen hai, jonka sain kerran Karibian vesiltä. Sitä nostamassa piti olla useampi kaveri”.
Maailmalla tapahtuneet luonnonkatastrofit ovat koskettaneet läheisesti myös Raimo Mannista. Hän kertoo olleensa vuonna 2004 Thaimaassa tapahtuneen tsunamiturman aikana Pattayan asunnollaan, mutta ei onneksi ollut sillä alueella, jossa hyökyaalto tapahtui. Valitettavasti monella hänen ystävällään ei käynyt yhtä hyvä tuuri.
Raimo Manninen tunnustaa, että tällä hetkellä käynnissä oleva Venäjän ja Ukrainan välinen sota on nostattanut jälleen hänen tunteensa pintaan. Manninen haluaisikin kantaa oman kortensa kekoon sodan jalkoihin jääneiden ukrainalaisten auttamiseksi.
”Kun ajattelee kaikkia niitä tällä hetkellä hädässä olevia ihmisiä, ei omalla maallisella materiaalilla ole mitään merkitystä. Olen jo laittanut rahaa hätäapukeräykseen ja olen myös valmis majoittamaan ukrainalaisia pakolaisia, jos se on vaan mahdollista”, toteaa Raimo Manninen.
