Johdatus vei seurakunnan tehtäviin

Seurakunnan työkentällä on tapahtunut tänä syksynä muutamia henkilövaihdoksia. Aikaisemmin diakoniatyössä mukana ollut Mari Jussi-Pekka hoitaa nyt 70 prosenttia työajastaan kappalaisen virkaa ja lopun ajan hän työskentelee Kalajoen rovastikunnan sairaalasielunhoitajana. Näin ollen lähetyssihteeri Ritva Pärkästä on tullut vt. diakoniatyöntekijä. Pärkkä toimii edelleen myös lähetyssihteerin toimessa.

Vaikka jokainen uusi työ vaatii oman perehtymisjaksonsa, on Ritva Pärkkä seurannut läheltä diakoniatyötä oman työuransa aikana, josta yli 30 vuotta on kulunut lapsi- ja perhetyön puolella. Viimeiset kuusi vuotta hän on vastannut seurakunnan lähetystyön koordinoinnista.
”Lähetyssihteerin ja diakoniatyöntekijän työssä on samaa. Uutta minulle on ollut avustustyön tekeminen, jota diakonian puolella tehdään. Uutena asiana tulevat myös vierailut eri hoitolaitoksissa Oulaisissa. Odotan kuitenkin mielenkiinnolla, mitä kaikkia työtehtäviä eteeni vielä tulee. Toivon, että seurakuntalaiset ottavat yhteyttä myös tässä uudessa tehtävässä”.
Lähetyssihteerin työssä Ritva Pärkkä pitää yhteyttä seurakunnan nimikkolähetteihin ja järjestää vapaaehtoisten kanssa muun muassa myyjäisiä. Nimikkolähettejä Oulaisten seurakunnalla on Japanissa, Keniassa, Myanmarissa sekä Mongoliassa ja nimikkokohteita Tansaniassa, Kiinassa, Intiassa ja Kolumbiassa.

Vuoden yksi merkittävin tapahtuma lähetystyössä on joulukuussa järjestettävä Kauneimmat joululaulut -tilaisuus, jota Pärkkä valmistelee yhdessä seurakunnan kanttorin kanssa.
”Tietysti meillä on sitten myös johtokunnat, joissa toimin sihteerinä ja kokousten valmistelijana. Tiedotan lisäksi muita seurakunnan työntekijöitä, jos lähetysjärjestöltä tulee uutta materiaalia, jota voi hyödyntää esimerkiksi rippikoulussa”.

Ritva Pärkkä uskoo johdatukseen niin työ- kuin muussakin elämässä. Aikoinaan peruskoulusta päästyään hän suoritti ensin tutkinnon talouskoulussa, jonka jälkeen tie vei silloisen seurakunnan lastenohjaajan Irene Louhimaan oppiin. Louhimaa neuvoi Pärkkää opiskelemaan lastenohjaajaksi. Silloin lastenohjaajan opinnot pystyi aloittamaan vasta täysi-ikäisenä.
”Tykkäsin olla siinä työssä ja päätin hakea kouluun. Irene jäi vuonna 1987 eläkkeelle ja hänen paikkansa tuli auki, johon minä sitten pääsin. Eli saan kiittää Ireneä siitä, että olen seurakunnalla töissä”.

Työssään Ritva Pärkkä kertoo viihtyneensä mainiosti. Kiitos hyvien työkaverien. Lisäintoa työntekoon on tuonut myös opiskelu varttuneemmalla iällä.
”Olen suorittanut viriketoiminnan ohjaajan tutkinnon. Olen myös päivittänyt lapsi- ja perhetyön tutkintoni tämän päivän tasolle ja tänä keväänä kävin tekemässä muutaman opintopisteen koulutuksen lähetyssihteerin ja kansainvälisen työn -alalla. Aika ajoin tehty kouluttautuminen on tuonut paljon uutta sisältöä työhöni. Olin välillä opintovapaalla vuoden verran ja kun kävin katselemassa välillä vähän muualla, huomasin, kuinka kivaa tämä oma työni loppujen lopuksi onkaan”.