Kolumni: Odottelen äitiyslomaa

Koko juhannus oli jännittävä. Aattona oli laskettu aika. Puhtaat ja steriilit kankaat, sakset ja muu välineistö odotti laatikossa. Ei vaan kuulunut tulijaa. En päässyt vielä odotetulle äitiyslomalle.
Meille syntyy siis pikkuvarsa. Piti jo syntyä, mutta laskettu aika ei pitänyt paikkaansa. Puolisoni arvelee, että kuukauden vaihteeseen menee.
Tamma on leveä, mutta maito ei ole vielä laskenut tuumeneeseen. Odotamme malttamattomana.

Pikkuvarsan syntymä on aina iso juhla. Viime kesäisen varsan piti olla meidän perheessä viimeinen. Toisin kävi. Vielä maitovarsana ollut pikkuinen sai suolitukokseen, eikä sitä voinut parhaatkaan eläinlääkärit pelastaa. Siellä se nyt nukkuu nurmen alla niin ikään suolitukokseen kuolleen veljensä vieressä.
Uusi varsa on siis tulossa. Jään heti äitiyslomalle, kun se syntyy. Niin jää muuten majakankin väki ja elokuun alussa tulee seuraava lehti.
Yrittäkää pärjätä jotenkin siihen asti.

Muilta osin juhannus meni juhlavasti. Puolisoni maatila on Alavieskan Saarenkylässä. Se on semmoinen kylä, johon esimerkiksi kiinteistöjen yleiset arvonlaskut eivät yllä. Kaikki talot ovat asuttuja ja siellä alkaa olla jo yksi koulullinen lapsiakin. Kun talo tulee Saarella myyntiin, niin se käy kaupaksi jopa viikossa, pisimmillään parissa kuukaudessa. Huippukylä siis. Sinne kaikki haluavat tulla! Ehkä jokunen poikkeuskin tähän löytyy.

Olen siis vähän omahyväinen Saarenkylän suhteen. Mutta niin on harvinainen juhannusvieraskin kylällä. Itse karhu, metsien kuningas, valitsi sen suven suurimman juhlan viettämiseen. Karhusta on todisteena riistakameran kuva. Kuvassa se nauttii elämästään Kunnarin suon takana!