Kolumni: Tyyris yksityistämiskokemus

Olen lopen kyllästynyt näihin postin kilpailijoihin/kilpailijaan. Sitä paitsi ne/se on tullut minulle kalliiksi. Tällaisille hutilointikannoille ei laskujen vastaanottaja näytä voivan mitään. 

Viime keväänä olin menossa Peruspalvelukuntayhtymä Kallion tulosinfoon. Käsivarresta alkoi vuotaa verta ja jouduin turvautumaan Kallion ensiapuun Ylivieskassa. He toimivat nopeasti ja hyvin. Paikanpäällä ei voinut maksaa. Hoito oli noin 14 euron arvoinen.  Luvassa oli lasku, jota ei kuulunut. Syksyllä tuli Raahen vuodilta yli 40 lasku kyseistä hoidosta. Sitä ennen en ollut saanut minkäänlaista laskua. Yleensä maksan laskuni kerran kuukaudessa ja olen tarkka, ettei päivämäärät ylity.

Aloitin etsinnän. Soitin Kallion hallintoon, ja viimein sieltä löytyi laskun kirjoittanut. Hän ei suinkaan tiennyt, mihin laskut menevät ja kuka ne kantaa tai minkälainen sopimus firmalla on ihmisten laskujen jaosta. Sen hän tiesi, että posti ei todennäköisesti Kallion laskuja asiakkaalle vie. Hän kertoi, laskuttaneensa minua kolme kertaa ja joka kerta korotetulla summalla. Sen jälkeen laskut olivat menneet jonkun kirjehotellin kautta vuodin laskutettavaksi. Voutikin oli ehtinyt jo kertaalleen kertomansa mukaan laskuttaa ennen, kuin toinen karhukirje löysi ensimmäistä kertaa minun postilaatikkoni.

Menin aikaisin aamulla postiin valittamaan ja minulle postin kantava rouva oli töissä. Hän sanoi, etten todellakaan ole ensimmäinen laskujani kaipaava, ja ohjasi minut valtamedian toimistoon valittamaan. Sinne en mennyt, mutta soitin. Ystävällinen nainen käänsi puheluni kirjeiden ”katoamisesta vastaavalle johtajalle”. Tämä johtaja selitti ystävällisesti, montako kirjettä kunakin kuukautena minulle olisi pitänyt tulla jne. Kysyin, kuka maksaa tappion, joka minulle on koitunut? Lopulta ”katoamisista vastaava johtaja” lupasi, että tämä epävarma kirjekanto ei jatku, vaan hän ohjaa kirjeeni postin kannettavaksi. Näin sen piti ollakin.

Soitin myös voudille. Hän sanoi, että maksettava on, vaikka en ollut saanut näitä neljää aikaisemmin lähetettyä laskua. Muutoin saatan pahimmassa tapauksessa menettää luottotietoni.
Ajattelin, että tämän kerran maksan. Ei hutilointi kuitenkaan siihen topannut. Kohta tuli Keskipohjanmaan Keskussairaalasta ns. viimeinen karhu voudilta, mutta ensimmäinen minulle. Kun edellisen laskun tappio korkoineen oli yli kolmekymmentä euroa, niin tässä toisessa karhut nousivat jo neljään kymppiin. Ja juuri tuli kolmas karhu Gothiasta.
Siinä joudun maksamaan 23 euroa ylimääräistä ja en ole saanut ensimmäistäkään laskua. Samalla muistin, että minultahan on puuttuneet verottajan kirjeet parin vuoden ajan, kunnes kävin verotoimistossa sopimassa, että saan tiedot muuta kautta, kuin niin sanottuna yksityisen kantona.

Kysymys kuuluu kuitenkin, missä ne aikaisemmat laskut ovat? Sitä ei ole yksityinen firma pystynyt selvittämään. Tietääkseni laissa on maininta myös kirjesalaisuudesta. Se ei ole ainakaan nyt ole toteutunut. Missään vaiheessa en ole antanut lupaa, että minulle osoitettuja kirjeitä voisi joku muu kuljettaa. Missä on laskujen vastaanottajan suoja?
Postinkannon yksityistäminen ei ole ainakaan minun kohdallani onnistunut, enkä ole antanut lupaakaan laskujen kannosta muille kuin postille.
Onneksi on posti ja vielä kantajat postissa. Kun päästään vähän eteenpäin ja jaksan maksaa yksityisen mahdolliset muutkin mokat, niin kirjeet varmasti tulevat oikeaan laatikkoon. Sen tiedän, koska tunnen postini jakajan, rehdin postilaisen.

Kaisa Hietala