Kolumni: Viimeinen valssi

Joka päivä tapahtuu paljon viimeisiä asioita. Tänäkin päivänä on saattanut monella olla viimeinen työpäivä. Vuosikymmeniä kestänyt työrupeama on katkennut siihen, että työntekijä on painanut työpaikkansa oven kiinni perässään. Työ on loppunut tai eläkepäivät koittaneet.
Joku toinen on saattanut asua viimeisen päivän tutussa asunnossaan. Aamulla tulee muuttoauto pihaan ja elämä muuttuu. Tuskinpa viimeisenä yönä, muuttolaatikoiden keskellä, tulee rauhallinen yöuni.

Joku pitkään karjaa hoitanut on lypsänyt lehmänsä viimeisen kerran. Sen jälkeen suuri auto on vienyt ihmeissään mölähtelevät lehmät pois ja navetta on jäänyt oudon näköiseksi, täysin tyhjäksi.
Joku on ajanut autolla viimeisen kerran. Siihen ei enää kunto riitä ja ajokortti on viety pois. Joku toinen on ottanut viimeiset askeleensa omilla jaloillaan. Liukas jäätikkö on murtanut hauraat luut tai halvaus on iskenyt vieden liikuntakyvyn. Joku on sanonut viimeiset sanansa.
Joku on kokenut elämänsä viimeisen seksikokemuksen. Hän ei ehkä vielä tiedä, että se elämän osa-alue on nyt häneltä sulkeutunut. Kumppani on ehkä lähtenyt tai oma kunto ei enää tuonnempana anna mahdollisuuksia täydelliseen läheisyyteen.
Ja tietysti monen kohdalla tämä päivä on jäänyt kaikkien aikojen viimeiseksi. Elämänkaari on aikansa kohottuaan ja lakikorkeudella käytyään ollut jo pitkään alamäessä ja juuri tänään se on saavuttanut alkupisteensä, olemattomuuden.
Paljon viimeisiä asioita on tapahtunut tänään, niin kuin kaikkina päivinä. Paljon on ollut myös ensimmäisiä tapahtumia monenlaisissa asioissa.
Vuonna 1986 minulle soitettiin Pyhäjokiseudusta ja pyydettiin lehteen pakinoitsijaksi. Olin lähettänyt lehteen muutamia kirjoituksia ja siitä kai Yrjö Talvi oli saanut idean. Tuohon aikaan lehdessä oli monta hyvää avustajaa, joiden joukkoon silloin liityin. Pyhäjokiseutuun kirjoitin kaikkiaan 117 pakinaa, jotka kaikki ovat tallella vihkoihin liimattuina.
Meni kymmenkunta välivuotta ilman jatkuvaa kirjoittelua. Vuonna 2004 tutustuin henkilöön, joka nimimerkillä Leppäkerttu kirjoitti Rapusanomiin mainioita pakinoita. Päätin yllättää hänet – ja muutkin – ja lähetin lehteen oman kirjoitukseni. Toimituksessa se oli laitettu logon ”Tapion kynästä” alle ja siitä ymmärsin, että lisää kaivattiin. Nyt sitten olen kirjoitellut yhtäjaksoisesti yli 16 vuotta Rapusanomiin, Pookisanomiin ja SeutuMajakkaan. Pakinoita ja kolumneja on kertynyt 165 kappaletta. Paikalliseen joululehteen olen myös lähettänyt noin 40 tarinaa. Kirjoituksiani kotiseudun lehdissä on siis kaikkiaan julkaistu noin 320 kappaletta.
Eiköhän siinä ala olla jo yhden kynäilijän kohdalle. Vaikka tämän kirjoituksen myötä luovun vakituisesta kolumnivuorostani, saatan silloin tällöin tarjota pakinoita lehteen, jos aiheita vielä löytyy.

Tapio Isokivelä