Mainos

Terveiset Tartosta

Terveisiä syksyisestä Tartosta, jossa olemme asuneet jo melkein kaksi kuukautta. Olemme saaneet viettää kauan kaivattua lomaa ja saaneet tarvittavat rokotteet, jotta voimme turvallisemmalla mielellä palata takaisin Kaakkois-Aasiaan.

Muistanette kirjeistämme, että jouduimme evakuoitumaan Thaimaahan Myanmarissa tapahtuneen vallankaappauksen takia. Mellakat, mielenosoitukset, yhteiskunnan sulkeutuminen, sähkö- ja internetkatkokset, käteisrahan puute ja virastojen sulkeutuminen vaikeuttivat arkielämää niin paljon, että päätimme muuttaa tilapäisesti Thaimaahan. Uudessa maassa saimme hyvät suhteet paikalliseen luterilaiseen kirkkoon ja siellä työskenteleviin Suomen Lähetysseuran lähetteihin ja meitä pyydettiin väliaikaiseen koulutustyöhön Pohjois-Thaimaahan Myanmarista saapuneiden pakolaisten pariin. Pohjois-Thaimaan ja Myanmarin rajalla sijaitsevasta Chiang Rain kaupungista tulee meidän väliaikainen kotikaupunkimme, mutta odotamme kuitenkin jatkuvasti mahdollisuutta palata Myanmariin yhteistyökirkkomme avuksi.

Tämän lisäksi meille avautui ovi aloittaa lähetystyötä myös Indonesiassa, josta saimme kutsun samalla viikolla, kun evakuoiduimme Myanmarista Thaimaahan. Pieni luterilainen kirkko Pohjois-Sumatralla haluaisi koulutusta pyhäkouluopettajille sekä luterilaisuutta käsitteleviä kursseja. Meille tämä oli eräänlainen merkki Jumalalta, sillä saamme luottaa siihen, että yhden oven sulkeutuessa hän avaa uusia mahdollisuuksia lähetystyötä varten.
Puolitiessä oleminen on aina vaikeaa erityisesti, kun olemme joutuneet Thaimaassa sopeutumaan uuteen ympäristöön, kieleen ja kulttuuriin sekä etsimään uusia ystävyyssuhteita. On ollut virkistävää vierailla Virossa ja Suomessa, nauttia puhtaasta luonnosta ja raikkaasta ilmasta sekä tietenkin nähdä ystäviä ja perheitämme.

Syksyn saapuessa olemme vierailleet Virossa nimikkoseurakunnissamme, jotka ovat muistaneet meitä ja rukoilleet puolestamme teidän laillanne. Olemme molemmat kokeneet, kuinka tärkeää on vaikeina aikoina kokemus, että emme ole etäisyydestä huolimatta yksin. Jokainen rohkaiseva viesti ja tapaaminen kasvoista kasvoihin sekä siunaavien kätten paino hartioilla on ollut muistutus Jumalan hyvästä huolenpidosta ja rohkaisua uusia haasteita varten. Kiitos teille siitä!

Takaisin Jutut -sivulle