Uusi ylioppilas Jenny Prittinen: ”Olen ylpeä siitä, mitä saavutin”

Jenny Prittinen osoitti opinto-ohjaajan ennusteen vääräksi ja kävi lukion kolmeen vuoteen.

Aurinko paistaa ikkunasta sisään. Kirjastossa on hälinää, viereisen porukan keskustelu kantautuu korviin. Kevään 2024 uusi ylioppilas Jenny Prittinen istuutuu pöydän toiselle puolelle, heittää laukkunsa ikkunalaudalle ja ristii kätensä.
”Minun ei koskaan edes pitänyt tulla lukioon”, Prittinen toteaa.
”Kaksi päivää ennen koulun alkua laitoin viestiä, että saanko sittenkin tulla lukioon. Siihen katsoen olen ihan ylpeä siitä, mitä saavutin”.
Viime hetken suunnitelmanmuutoksen huomioon ottaen hän kokee pärjänneensä kirjoituksissa ja lukiossa yleensä varsin hyvin. Hän paljastaa, ettei oikeastaan lukenut ylioppilaskokeisiin, kertasi vain ohimennen muutamaa ainetta, ja epäilikin erään aineen kohdalla, ettei tulisi pääsemään läpi. Ainoastaan englannin tulos jäi vaivaamaan, sillä parempi arvosana oli vain muutamien pisteiden päässä.

Prittisen toisena lukiovuotena opinto-ohjaaja kertoi hänelle, että tulisi tällä menolla valmistumaan puoli vuotta suunniteltua myöhemmin, mistä hän kimpaantui ja päätti osoittaa ennusteen vääräksi.
”Minä kyllä tiedostin, että minulla meni ykkösvuoden loppu ja kakkosvuoden alku vähän sluibaillessa”, hän myöntää.
Hän tulee muistamaan valmistumiskevään lopun pitkään, sillä hän joutui tekemään viimeisiä opintojaan kamalassa kiireessä valmistuakseen keväällä, kuten oli suunnitellut. Hän joutui puristamaan kaikki mehut itsestään, mutta valmistuu kuitenkin ajallaan opinto-ohjaajan aiheuttamasta stressistä huolimatta. Ikimuistoisinta lukiossa oli Jenny Prittisen mielestä wanhojentanssit.
”Vaikka ajattelin aina, etten tule lukioon, haaveilin minä aina niistä”, hän sanoo.

Hänestä oli hienoa nähdä, kuinka wanhojentanssien lomassa ikäluokka todella puhalsi yhteen hiileen. Vastaavan ilmiön Prittinen muistaa Luulajaan ja Kuopioon tehdyiltä matkoilta ja arvelee, että yhteishenkeä kyllä löytyy, kunhan sitä päästään vain hyödyntämään.
Ylipäätään Prittinen kokee Oulaisten lukiossa olevan hyvä yhteishenki. Hän on kouluun ja sen ilmapiiriin tyytyväinen, sillä kolme vuotta ovat menneet mallikkaasti, ja vaikka jokaisen opettajan opetustyyli ei ole sopinut juuri hänelle itselleen, kaikki opettajat sekä henkilökunta ovat olleet mukavia ja päteviä. Erityisesti hän kehuu sitä, kuinka Oulaisten lukiossa otetaan jokainen vastaan sellaisena kuin on.
”Siellä kehtaa ja uskaltaa olla oma itsensä, eikä siellä ole painetta koettaa sopeutua mihinkään ryhmään”.

Harmittamaan on jäänyt ainoastaan lomautukset sekä opettajien vaihdokset, mutta niistä huolimatta kaikesta on selvitty kunniakkaasti. Mitään varsinaisia huonoja puolia hän ei keksi.
Varsinaisia kesäsuunnitelmia ei Prittisellä ole, vain hieman töitä rippileirin yövalvojana sekä kuuden vuoden ajan jatkunutta pesäpallon tuomarointia. Myös jatko-opintosuunnitelmat ovat hänen kohdallaan vielä epäselviä. Hän on hakenut Oulun ja Joensuun yliopistoihin opiskelemaan teologiaa, kasvatusaloja ja englantia, ja on suuntaamassa tekemään lähiaikoina valintakokeita.
”Olin vähän epävarma mihin hain, mutta hain nyt testimielessä jonnekin”, hän toteaa.