Valo pimeyteen

”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.” (Jes. 9:1)
Vanhan liiton profeetta ennusti Vapahtajamme syntymän näin jo vuosisatoja aiemmin. Hän tiesi ennalta, mikä valtava merkitys tällä tapahtumalla tulisi olemaan koko ihmiskunnalle.
Jouluevankeliumi kertoo, kuinka paimenet olivat yön pimeydessä vartioimassa laumaansa. Pimeään yöhön loisti kirkkaus, kun Herran enkeli ilmoitti paimenille Vapahtajan syntymästä. Paimenet lähtivät liikkeelle ja löysivät Jeesus-lapsen pimeyden keskeltä. Pimeässä vaeltavalle kansalle koitti kirkkaus! Maailmaan oli syntynyt Vapahtaja, joka tulisi lunastamaan ihmiset Jumalan lapsiksi ja sovittamaan heidän syntinsä. Pimeyteen ja epätoivoon laskeutui jumalallinen kirkkaus.

Tästä suuresta armoteosta saamme jouluna olla kiittämässä ja ylistämässä Jumalaa!
Kulunut syksy on ollut monelle pimeää aikaa. Monessa kodissa on ollut surua ja ahdistusta. On ollut läheisen menettämisen tuskaa, on ollut huolta työpaikasta tai liikaa työtä. On ollut sairautta, vastoinkäymisiä, yksinäisyyttä, pettymyksiä. Eikä koronatilannekaan ole helpottanut, kuten jo on ehditty toivoa.
Mutta juuri tähän pimeyteen tulee joulu. Mitä synkempi yö on, sitä kirkkaammin joulun tähti loistaa. Mitä raskaampi pimeys on ympärillämme, sitä ihmeellisempänä meille avautuu Jeesuksen syntymä, hänen ristinkuolemansa puolestamme ja ylösnousemuksensa.
Enkelin sana paimenille kuuluu myös meille: ”Älkää pelätkö!” Joulun sanoma on viesti toivosta. Meille on syntynyt Vapahtaja, joka on kanssamme kaikki päivät, myös pimeinä hetkinä. Yötä seuraa aamu – pimeydessä vaeltava kansa näkee suuren valon! Kuoleman varjon maassa asuville loistaa kirkkaus!
Siunattua joulun aikaa sinulle ja läheisillesi!